Helpottuneet, surulliset, iloiset ja haikeat fiilikset kaikki samaan aikaan! Viimeinen päivä on takana. Koko matka on ollut hyvin opettava, ja norjankieleni on parantunut huimasti. Kai se jotenkin on vielä takaraivossa lapsuudesta :)
Eilen heräs todellisuuteen, että pitää varmaan alkaa tavaroita pakkaamaan kasaan.
Viikot ovat huijahtaneet ohi aivan huomaamatta. Ei riitä yksi kymmenen kertaa kun minulta kysyttiin tänään, että onko todella mennyt kuukausi kun tulit! Päivä mennyt rupatellessa niin asukkaiden kuin työntekiöiden kanssa. Hyvästejä emme sanoneet, vaan näkemisiin. Itselleni on tullut todella vahva tunne, että kun kesä on ohi niin olen täällä taas. En harjoittelemassa vaan asumassa :)
En voi sanoa muuta kuin positiivista siitä, että lähdin tänne! Perhe on ollut aivan mahtava, ja olen tuntenut itseni enemmän kuin tervetulleeksi. Työyhteisö on ottanut myös upeasti vastaan, ja auttanut niin työhön kuin kieleen liittyvissä ongelmissa ja tilanteissa!
Jos vähänkään on halua lähteä, suosittelen todella tarttumaan tilaisuuteen! Jos vain itsellä on motivaatiota, ja halua oppia niin varmasti pärjää! Se on aivan itsestä kiinni!
Riisbyssä olen saanut kokea melko laidasta laitaan kaikkea! On ollut lasitaiteen tekemistä (tein korun, sekä lasivadin) retkiä, tapaamisia, vaikeampia, helpompia, lyhyitä sekä pitkiä päiviä!
Tämä taisi olla minun Bloggaajan uran alku, sekä loppu. Mutta tulipahan sekin koettua!:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti